perjantai 17. elokuuta 2012

Nyt on saunapohdiskelun vuoro!

Meillä on kellarisaunassa vanha Misan puulämmitteinen kiuas, jonka löylyistä nautin minäkin, jokivedellä pesty ja wanhassa savusaunassa pilalle hemmoteltu nirppanokka, joka ei rivitalon vuokrakolmion sähkökiuasta lämmittänyt kuin kerran koko neljän kuukauden asumishistorian aikana. Siispä Misa on ja pysyy niin kauan kuin se kestää. Aikanaan tilalle tulee Narvin Stony tai Misan Kivinen, koska talon ainoa suihku on lämmityslaitteettomassa löylyhuoneessa niin se on lyömätön etu kun tuollaisen valtavan, kauniin kivikasan 200kg massa riittää pitämään löylyhuoneen lämpimänä pitempään. Nyt kuitenkin Misalla mennään, ja saunan tuunaus on meneillään. Hioin vanhat lauteet hiomakoneella jo keväällä niin puhtaiksi kuin suinkin, tuntui jotenkin niin haljulta peseytyä tilassa jossa oli sen näköiset lauteet. Ennen-kuvaa ei valitettavasti ole koska tavalliseen tapaani toimin ensin ja ajattelen sitten eikä siinä kohti käynyt kamerat ja kuvat pienessä mielessäkään. Lauteet olivat lähtökohtaisesti muuten kunnossa mutta lika pinttynyt pintaan niin tiukkaan että vaalea puu oli rusehtavan harmahtavaa eikä vaalennut millään muilla keinoilla. Hiottuani lauteet käsittelin ne Tikkurilan Supi Saunavahalla, ja ne on kuulkaas hyvät! Nikkaroin vaan vielä kaiteen ja ylä- ja alalauteiden väliin irrotettavan väliritilän, niin sitten lauteet ovat turvallisetkin. Olenkin tässä pohdiskellut jos sen kaiteen ja mahdollisesti väliritilänkin tekisi vanhoista heinäseipäistä. Suihkun kävivät putkimiehet vaihtamassa vanhasta enemmän bideesuihkua muistuttavasta kylmää ja kuumaa vettä täysin arvaamattomasti annostelleesta suihkusta ihanaan Grohe Euforia-sadesuihkuun. Varsinainen syy putkimiesten käynnille oli uuden pyykkikoneliitännän asentaminen kellarikerrokseen, tarkemmin ottaen saunakammariin, talossa kun ei ennestään ollut pyykkikoneliitäntää, ellei sellaiseksi lasketa yläkerran pikkukeittiön tiskialtaiden vesihanan irrottamista ja pyykkikoneen liittämistä siihen. Minä en uskaltanut ajatellakaan pyykkikonetta tilassa, josta käsin pyykkikone olisi vahingon sattuessa kastellut pomminvarmasti koko talon likomäräksi yläkerrasta kellariin asti. Siispä järkevin ratkaisu olemassa olevien tilojen puitteissa oli vetää saunan suihkuliitännästä putki seinän läpi saunakamarin puolelle ja poistoletku saunan lattiakaivoon, näin mahdollisen vesivahingon sattuessa kastuu vain kellarikerros jossa on betonilattia. Samaan syssyyn se meni sitten suihkunkin vaihtaminen ja pannuhuoneeseen ämpättiin uutena tulokkaana sekoitusventtiili tasaamaan kylmän ja höyryävän kuuman veden vaihteluita ja lämpimän veden riittävyysongelmaa. Jotta kaikki ei kuitenkaan menisi kuin Strömsössä, niin uuden suihkusekoittajan termostaattipa ei sitten toiminutkaan, syyksi paljastui se että vanhastaan kylmä ja kuuma vesi oli viety pannuhuoneesta kiviseinän läpi saunan puolelle väärin päin, kylmä vasemmalla ja kuuma oikealla eikä nykyaikainen termostaattisekoittaja ymmärtänyt moista pelleilyä vaan antoi joko jääkylmää tai tulikuumaa vettä vailla välimuotoja. Lääkkeeksi seinän purkamisen sijaan kävi pannuhuoneen puolella suoritettu operaatio jossa kylmä- ja kuumavesiputket liitettiin päittäin, uhkana oli että sitten muualla talossa kylmä vaihtuu kuumaksi ja kuuma kylmäksi vaan jotenkin mystisesti muut hanat toimivat edelleen oikein päin. Siispä loppu hyvin kaikki hyvin, kuumaa vettä tulee silloin pitää ja sieltä mistä pitääkin, sekoitusventtiilin myötä myös veden lämpötilan arvaamaton vaihtelu ja ongelmat lämpimän veden riittävyydessä poistuivat. Ja se sadesuihku! Se toimii kuin unelma, aivan kuin lämmin sade iholla, oi sitä euforiaa!

Saunan seinä- ja kattopanelit ovat tummuneet likaisenruskeiksi nekin, yritän saada ne hiottua ja vahattua samalla tökötillä kuin lauteetkin, jos vaha ei kokeilutilkkuun tartu kunnolla niin pintaan tulee Supi Arctic-saunasuoja, sävynä Nuuk, Kemi tai Alta, riippuen siitä miltä nuo näyttävät elävässä elämässä. Mikäli sävytetyllä saunasuojallakaan jälki ei vastaa odotuksia niin sitten lähtevät vanhat panelit veks ja vaihtoehtoja on sen jälkeen kaksi, joko kivipinta johon on kiinnitetty muutama passeli lauta taikka heinäseiväs selkänojaksi, tai paneloitu seinä johon on fiksattu systeemi johon saa heinäseipäät taikka saunatyynyt kiinni selkänojan virkaa toimittamaan. Saunan muurin rappaukset karisevat ja kiukaan liitäntä hormiin on kärsinyt aikojen saatossa joten niiden korjaus on edessä lähiaikoina, toimeen tarttuminen odottaa vaan päätöstä siitä että haluanko siihen tasaisen kalkkimaalatun laastipinnan vai luonnonkiviä.

Saunakamarin ja saunan betonilattian taidan vain maalata vesihöyryä läpäisevällä maalilla jotta se on jatkossa helpompi pitää puhtaana, kivilaattakin on käynyt mielessä ja sen vaihtoehdon kartoitus on kesken. Joka tapauksessa on selvää että mitään huippumoderneja ratkaisuja sinne ei tule, ei myöskään vesieristyksiä, kosteussulkuja tai muovipintoja edes muovisten saunaritilöiden muodossa, vaan perinteisen puurallat pitämään varpaat talvipakkasellakin lämpiminä. Lattiarakenne on maanvarainen laatta, ja kun se on toiminut hyvin ja ongelmitta sellaisenaan jo 55 vuotta niin en näe mitään syytä ryhtyä sitä tässä kohti purkamaan. Jos kellariin myöhemmin tulee enemmän säännöllisesti lämpimänä pidettävää tilaa niin sitten otetaan ja tehdään kunnolla salaojat, sokkelin lisäeristys salaojittavalla eristeellä, piikataan vanha lattia auki, sinne asianmukainen rakenne salaojittava eriste mukaanlukien, uusi valu ja lattialämmitys jonka päälle luonnonkivilaatta, mutta se ajatus on "jos sitten joskus"- asteella, ja voi puolestani siellä tällä erää pysyäkin.

Vanha ruskea Kota-muuripata tuli maalattua mustaksi tuossa eilissäpäivänä, siitä kuvia hieman myöhemmin. Kiukaaseen on lasiluukku haussa sekä tunnelman vuoksi että käytännön syistä. Sauna valmiiksi tuunattuna tulee olemaan tunnelmaltaan hämyinen samaan tapaan kuin se minulle niin rakas wanha savusauna kauniina keskikesän iltana, toiveena on että siitä saisin omaan saunaani edes murusen samaa tunnelmaa, kun en itse savusaunarakennusta voi tänne tuoda. Pelkästään suihkussa käymistä varten vanha kirkkaalla luotikuvulla varustettu kattolamppu toki löytyy valaisemaan koko tilan, mutta saunassa kylpiessä pyrin saamaan valaistuksen sinne vanhan savusaunan tunnelman tasolle. Tila on kellarissa keskellä taloa ja siksi ikkunaton, joten valaistus on kiinni ihan siitä miten sen sisustaa. Ostin kiukaalle katseenvangitsijaksi Narvin valkoiset Kota-kiuaskivet. Kun lähes kaikki muu on tummaa ja savusaunamaisen hämyistä niin seassa on hyvä olla aksentteja korostamassa tätä hämyisyyttä, savusaunassa se on ikkunasta ja räppänästä tulviva valo kesäiltana, minun saunassa valkoiset kiuaskivet ja kiukaan lasiluukku, ehkä joku lauteiden alle kätketty valaisin. Käytännön puolella lasiluukkua puolestaan puoltaa se, että talvisin jokapäiväistä saunanlämmitystä helpottaa, kun lasin läpi näkee kauempaakin syttyikö tuli ja palaako se vielä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi tänne! Kaikki kommentit luetaan ennen julkaisua ja julkaistaan, kunhan sisältö on hyvien tapojen ja nettietiketin mukaista ja mahdollinen negatiivinen palaute rakentavalla tavalla esitettyä.